sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kuvia pojasta

BCS
Tässä kasvattajan lähettämiä kuvia, kun siilini on vähän reilu viisiviikkoinen (huomenna se täyttää kuusi vk!) :) Haku on varmistunut nyt ystävänpäiväviikonlopulle!!
Ihanaa Sunnuntaita kaikille <3

perjantai 24. tammikuuta 2014

Ötökkätilaus ReptileManiacseilta

IMG_9254
Tilasin vuoden vaihteessa [ReptileManiacseilta] kasapäin ötököitä, niin eläviä, säilykkeitä ja pakasteita. Olin odottanut niitä meilkein yhtä paljon kuin itse siiliä. Lähetyksen saapuminen helpotti vain hetkeksi siilihuumaani.

Tilasin eläviä ruusukuoriaisen toukkia, eläviä lokusteja, eläviä torakoita, eläviä jättijauhomatoja, silkkitoukkia säilykkeenä, isoja heinäsirkkoja säilykkeenä, etanoita säilykkeenä, pakastekuivattuja sirkkoja ja minikatkiksia ja Neckton Rep vitamiinipulveria. Ennestään minulla on kuivattuna ja elävänä jauhomatoja, kuivattuja silkkitoukkia ja pakastekuivattuja sirkkoja... Eiköhän näillä päästä alkuun? :D

Siili on siis luonnostaan hyönteissyöjä, mutta ohessa voi antaa muun muassa keitettyä lihaa, kanaa tai kalaa (tätä kuitenkin varoen aluksi, sillä osa siileistä voi olla kala-allergisia!), kissanraksuja, hedelmäsoseita, LAKTOOSITONTA raejuustoa tai piimää. Oma siilinkasvatusfilosofiani tulee tukemaan ötökkäruokaa 80 %:sesti ja ihan herkkupaloiksi voi sitten antaa noita muita oheistuotteita. Aion kasvattaa osan ruuasta itse, jotta tiedän tasan tarkkaan, mitä niille on syötetty. Hyönteisten lisäksi on tärkeää antaa myös muita eläinperäisiätuotteita, jotta kalsium-fosforitasapaino pysyy optimaalisena. Tarkempia tietoja siilin ruokavaliosta voi käydä lukemassa esimerkiksi Siiliyhdistyksen sivuilta [TÄSTÄ].
IMG_9255
Kokemukseni Reptilemaniacsistä oli erittäin positiivinen. Päädyin tilaamaan sieltä, sillä sitä oltiin suositeltu Herppi.netin keskustelufoorumilla ja muihin suomalaisiin vastaaviin verkkokauppoihin verrattuna, hinnat ovat edullisemmat ja valikoima hyvinkin laaja. Olen kova nettishoppaaja muutenkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun tilasin ällön-ällöjä ötököitä. Tilaukseeni reagoitiin nopeasti ja postikulut tulivat hyvin edullisiksi, sillä heillä on noutopiste täällä Tampereella, josta sitten bensarahojen verralla kävin sunnuntaina hakemassa erikoisen lähetykseni. Myönnän, että kotiin päästyäni ja hieman ihmetellessäni, mihin olenkaan ryhtymässä, järkytyin muutamista elukoista. Jättijauhomadot olivatkin ihan valtavia ja vielä ällöttävämpiä olivat ruusukuoriasen toukat! Torakat eivät olleet niin kamalia ja itseasiassa ne olivat hyvinkin söpöjä, eivätkä yhtään sellaisia purkkia ympyrää viliseviä :D Lokustit eli kulkusirkat olivat kiinnostavan näköisiä ja ne hyppivät ihan tyhminä läpinäkyvääkantta päin jatkuvasti. Reptilemaniacs on suomalainen terraarioeläimien ja niiden tarvikkeiden verkkokauppa, joka omien sanojensa mukaan on itsekasvattunut eläimet ja ötökät tai ostanut ne luotettavilta kasvattajilta ulkomailta

Aloitin heti näiden elävien ötököiden kasvattelun (tai hengissäpitämisen) ja toivon, että joistain tulisi jotakin. Kasvatusolosuhteet eivät ole ihan optimaaliset ainakaan lämpötilojen suhteen, mutta ainakin alustat ja ruokinnat luulisi olevan kunnossa. Laitoin syksyllä, jo ennen tulevan siilini syntymää jauhomatofarmin pystyyn ja tänään, kun kaiveskelin vähän jauhoseosta, oli se täynnä pienen pieniä matoja! Nyt vaan toivon, ettei kuoriaiset syö niitä ja niistä tulee isoja ja meheviä. Suunnitelmissani on kuivattaa niitä uunissa tai pakastaa osa.
IMG_9256
Jos vain mieleni malttaa odotella ja viljelmäni onnistuvat, tulen niistä aivan varmasti tekemään postauksen. Siihen vain voi mennä muutama hassukuukausi...

tiistai 14. tammikuuta 2014

Siilikuulumiset kasvattajalta

Sain viikonloppuna niin ihanan viestin taas kasvattajalta. On mukavaa kun on niin paneutunut ja huolehtiva kasvattaja. Ollaan viestitelty joulukuusta asti tiheästi ja edellisessä viestissä hän kertoi, mitä tuleva siilini on oikein touhunnut ja millainen se on, kun poikaset ovat tulleet paljon aktiivisemmiksi ja uskaltautuvat maistelemaan uusia ruokia.
afrikkalainen kääpiösiili lumi 31 vrk

Kävin tosiaan Tuhinatarhassa viime viikolla, josta siis on tulossa tämä minun tuleva siilipoika.  Siilini on kuulemma ensimmäisiä joka on illansuussa liikkeellä ja ruokakupilla. Se nauttii sylissä olosta ja rakastaa rapsuttelua niin että heittäytyy kyljelleen ja takajalka polkee paikallaan. Ja jos käy liian rankaksi, se nukahtaa syliin tai paidan alle. Oikea nautiskelijaluonne siis ja kuulemma hieman jääräpääkin. Se yrittää niin kauan saavuttaakseen haluamansa, esimerkiksi jos se haluaa sohvalta alas, se menee samaa reittiä reunalle kymmenet kerrat uudestaan ja uudestaan, vaikka sen nostaisi joka kerta reunalta aina kauemmaksi, jottei vahingossa tipahtaisi.

afrikkalainen kääpiösiili hedgehog 31 vrk
Pojalla on myös joku ihme fetissi sen käpäliin, aina ne suussa imeäkseen ja puhdistaakseen niitä. Puhun muuten vielä siilistäni nimellä "siili", sillä en halua paljastaa sen tulevaa nimeä, enkä edes ole miettinyt mikä se lopulta olisi. Nimiehdokkaita on kyllä muutama, mutta paljastettakoot ne sitten kun oikea nimi on käytössä :)

-Annica

maanantai 6. tammikuuta 2014

Siilivierailulla

Kävin eilen tosiaan tapaamassa siiliehdokakkaita ja voi että, olin täysin sulanut niille kolmelle vapaalle ehdokkaalle! Olin viestitellyt kasvattajan kanssa tiheästi poikasten syntymästä alkaen ja olin jo kallistunut yhteen niistä. Aloin kuitenkin epäröimään, ettei väri saisi olla ainoa kriteerini ja kyselin kauheasti kaikkien ehdokkaiden luonteista ja arvioin lopullisia värejä (mikä on hieman vaikeaa, sillä siilit vaihtavat piikkejään kahdesti, ennenkuin saavutetaan lopulliset piikit). Olin päättänyt, että luonne ratkaisee, vaikka aluksi olin ollut kamalan kriittinen ulkonäön kanssa, ettei missään tapauksessa valkoista siiltä, mutta näistä kolmesta päädyin juurikin siihen vaaleimpaan, sillä se oli oikea nautiskelija ja melkoinen hurmuripoika ja minusta vähän tuntui, että se valitsi myös minut, kun nukahti syliini.

Unohdin ihan täysin kuvata koko vierailulla, sillä olin niin näiden lumoissa, mutta tämän kuvan kasvattaja lähetti minulle viikko sitten, jossa ne ovat kolme viikkoisena.

En ollut tosiaan aikaisemmin edes nähnyt Afrikan kääpiösiiltä livenä ja pelästyinkin vähän, kun silitin ensimmäistä kertaa emoa ja se nostikin piikit minua kohti ja tuhisi. Emo ei ollut ollenkaan agressiivinen poikastensa suhteen ja pian sain pitää yhtä siilipoikasta kämmenelläni! Se ei painanut juurikaan ja mahtui hyvin kämmenelleni. Yllättävän kauan poikasella kesti avautua pallostaan, mutta kovasti sitä kuitenkin kiinnosti, kun välillä kielellä maisteli kämmentäni ja nuuskutti kovin. Outo herätysaikakin saattoi olla osasyynä alkuarkuuteen. Piikitkään eivät olleet niin kovia tai pistäviä kuin luulin, itseasiassa se ei pistänyt ollenkaan, jos silitti myötäkarvaan, tuntui vähän niinkuin hammasharjalta. Sain kuitenkin pari pistosta kokea ja voin sanoa, että terävät kyllä ovat jos niin siili haluaa. Sitä ei tarvitse kuitenkaan pelätä, että piikit voisivat lävistää sormen :D

Tämä kaveri tässä valikoitui minun siilikseni. Aikas mainion näköinen?

Pitelin toisia ehdokkaitakin sylissä ja juttelin kasvattajan kanssa kaikenlaista siilimäistä. Sain tutustua myös siili-iskään, sillä hän oli tullut hoitoon ja olihan se pirteä ja komea tapaus. Poikaset olivat kaikki hurjan ihania, yksi ehkä hieman "äksympi", mutta sekin rentoutui ja uskaltautui enemmän tutkia. Loppujen lopuksi päädyin siihen vaaleimpaan, sillä se oli uteliain ja tuntui nauttivan sylissä olosta eniten. Se myös nukahti tai ainakin yritti nukahtaa syliini, mutta katsoin sen parhaaksi siinä vaiheessa mennä takaisin emonsa luo, ehtii sitten myöhemmin olla sylissäni monta vuotta :) Kasvattajalla oli muuten tosi hyvännäköiset ja asianmukaiset kaapit siileille ja sain myös morjestaa koiria ja mainiota frettiä.

Kotiintulomatkalla tiesin, että olin tehnyt oikean valinnan ja mielessäni on kuva tulevan siilin nassusta, kun se maiskuttelee ja hymyilee. Se oli todellakin niin suloinen...! Toivottavasti se tulee olemaan onnellinen luonani :) Helmikuuhun tuntuu olevan vielä niiiiiiiin pitkä aika, mutta eiköhän se mene nopeasti, sillä tänään alkoi taas koulu...

Siilineitsyt

Istun tällä hetkellä Jyväskylän junassa. Olen menossa tapaamaan ensimmäistä kertaa tulevaa perheenjäsentäni. Sillä on pistävät piikit ja se tuhisee, se kuulemma kakkaa kamalasti. Jännittää ihan hirmuisesti! Tulevalla siilillä ei ole mitään hajua tulevasta, mutta lupaan, että sillä tulee olemaan maailman parhaimmat olot luonani, tai ainakin koitan mahdollistaa sen.

Siili-innostukseni lähti ala-asteikäisenä, kun syötimme kesäisin jokavuotisella Haapasaaren reissuilla luonnonvaraisia siilejä. Niiden touhuja oli hauska seurata ja ne tykkäsivät syödä meidän ruuantähteitä, mm. hernekeittoa ja hedelmäsoseita. Ne suorastaan rakastivat kumpiakin ruokia! Näin jälkiviisaana, kumpikaan herkku ei kuulu siilin ruokavalioon ja toivon vain, ettemme aiheuttaneet niille harmia. Samoihin aikoihin Suomeen alkoivat rantautumaan lemmikkisiilien populaatioita, mutta olin silloin turhan nuori huolehtiakseni suloisesta otuksesta. Nyt kuitenkin se hetki on koittanut ja minulle tulee helmikuussa oma pallero :)

Suomessa oli muutama vuosi sitten kamala siilibuumi, mutta nyt tuntuu että se on hieman laantunut, eikä kovin aktiivisia siilistejä kovin paljon ole. Uskon, että kun tietoisuus on kasvanut, ymmärretään, että siili on vaativa lemmikki. Se on luonnostaan hyönteissyöjä, joten luonnollisesti ruokavalion tulee koostua niistä ällöttävän kammottavista kipittäjistä ja lieroista. Monilla on ötökkäkammo, eikä ruoka ole kamalan halpaakaan, lisäksi siili tarvitsee paljon tilaa ja vaatii päivittäistä hoitoa. Toivon tämän blogin myötä kiinnostuksen kasvavan siilejä kohtaa ja oman kokemuksen lisäävän tietoisuutta siileistä. Olisi hienoa, jos tuhisijoita olisi Suomessa enemmän ja siilitoiminta aktiivisempaa :)

Mää en muuten oo ikinä eläessäni nähnyt lemmikkisiiltä livenä. En tiedä millainen se oikeasti siis on. Youtubesta olen ahkerasti katsonut videoita ja tietysti kuvia olen nähnyt ja lukenut mahdollisimman paljon. Oikean käsityksen saan pian, kun pääsen kasvattajan luo niitä ihailemaan, mutta uskon, etten tule pettymään :)

Kotona olen alkanut valmistautumaan ihan todenteolla siilin tuloa varten. Viikonlopun olen maalaillut erästä ostamaani siilikaappia ja muita sisustuskalusteita. Sisustustarvikkeita, ötököitä ja omat keittiövälineet herkkuaterioita varten on myös hankittu pitkin syksyä, vaikka mahdollisesta siilipoikasesta ei ollut tietoakaan. Itselläni on ihan tajuton mato/toukkakammo, sirkat ja muut kuolleet ötökät menee pinsettien ja hanskojen avulla, mutta madot ovat jotakin niin inhottavaa..! Toivon vaan, että pelkoni hellittää. Ainakin mulla on jo jauhomatofarmi pystyssä. Tän kuun aikana aion myös perustaa torakka- ja sirkkafarmin, kunhan tilaukseni Reptilemaniacseista saapuu Tampereelle.

Nyt peukut pystyyn, sillä ihan pian olen määränpäässä ja valmiina valitsemaan pienokaiseni!
-Annica