maanantai 6. tammikuuta 2014

Siilineitsyt

Istun tällä hetkellä Jyväskylän junassa. Olen menossa tapaamaan ensimmäistä kertaa tulevaa perheenjäsentäni. Sillä on pistävät piikit ja se tuhisee, se kuulemma kakkaa kamalasti. Jännittää ihan hirmuisesti! Tulevalla siilillä ei ole mitään hajua tulevasta, mutta lupaan, että sillä tulee olemaan maailman parhaimmat olot luonani, tai ainakin koitan mahdollistaa sen.

Siili-innostukseni lähti ala-asteikäisenä, kun syötimme kesäisin jokavuotisella Haapasaaren reissuilla luonnonvaraisia siilejä. Niiden touhuja oli hauska seurata ja ne tykkäsivät syödä meidän ruuantähteitä, mm. hernekeittoa ja hedelmäsoseita. Ne suorastaan rakastivat kumpiakin ruokia! Näin jälkiviisaana, kumpikaan herkku ei kuulu siilin ruokavalioon ja toivon vain, ettemme aiheuttaneet niille harmia. Samoihin aikoihin Suomeen alkoivat rantautumaan lemmikkisiilien populaatioita, mutta olin silloin turhan nuori huolehtiakseni suloisesta otuksesta. Nyt kuitenkin se hetki on koittanut ja minulle tulee helmikuussa oma pallero :)

Suomessa oli muutama vuosi sitten kamala siilibuumi, mutta nyt tuntuu että se on hieman laantunut, eikä kovin aktiivisia siilistejä kovin paljon ole. Uskon, että kun tietoisuus on kasvanut, ymmärretään, että siili on vaativa lemmikki. Se on luonnostaan hyönteissyöjä, joten luonnollisesti ruokavalion tulee koostua niistä ällöttävän kammottavista kipittäjistä ja lieroista. Monilla on ötökkäkammo, eikä ruoka ole kamalan halpaakaan, lisäksi siili tarvitsee paljon tilaa ja vaatii päivittäistä hoitoa. Toivon tämän blogin myötä kiinnostuksen kasvavan siilejä kohtaa ja oman kokemuksen lisäävän tietoisuutta siileistä. Olisi hienoa, jos tuhisijoita olisi Suomessa enemmän ja siilitoiminta aktiivisempaa :)

Mää en muuten oo ikinä eläessäni nähnyt lemmikkisiiltä livenä. En tiedä millainen se oikeasti siis on. Youtubesta olen ahkerasti katsonut videoita ja tietysti kuvia olen nähnyt ja lukenut mahdollisimman paljon. Oikean käsityksen saan pian, kun pääsen kasvattajan luo niitä ihailemaan, mutta uskon, etten tule pettymään :)

Kotona olen alkanut valmistautumaan ihan todenteolla siilin tuloa varten. Viikonlopun olen maalaillut erästä ostamaani siilikaappia ja muita sisustuskalusteita. Sisustustarvikkeita, ötököitä ja omat keittiövälineet herkkuaterioita varten on myös hankittu pitkin syksyä, vaikka mahdollisesta siilipoikasesta ei ollut tietoakaan. Itselläni on ihan tajuton mato/toukkakammo, sirkat ja muut kuolleet ötökät menee pinsettien ja hanskojen avulla, mutta madot ovat jotakin niin inhottavaa..! Toivon vaan, että pelkoni hellittää. Ainakin mulla on jo jauhomatofarmi pystyssä. Tän kuun aikana aion myös perustaa torakka- ja sirkkafarmin, kunhan tilaukseni Reptilemaniacseista saapuu Tampereelle.

Nyt peukut pystyyn, sillä ihan pian olen määränpäässä ja valmiina valitsemaan pienokaiseni!
-Annica

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muista jättää kommentti :)