Siilivierailulla

Kävin eilen tosiaan tapaamassa siiliehdokakkaita ja voi että, olin täysin sulanut niille kolmelle vapaalle ehdokkaalle! Olin viestitellyt kasvattajan kanssa tiheästi poikasten syntymästä alkaen ja olin jo kallistunut yhteen niistä. Aloin kuitenkin epäröimään, ettei väri saisi olla ainoa kriteerini ja kyselin kauheasti kaikkien ehdokkaiden luonteista ja arvioin lopullisia värejä (mikä on hieman vaikeaa, sillä siilit vaihtavat piikkejään kahdesti, ennenkuin saavutetaan lopulliset piikit). Olin päättänyt, että luonne ratkaisee, vaikka aluksi olin ollut kamalan kriittinen ulkonäön kanssa, ettei missään tapauksessa valkoista siiltä, mutta näistä kolmesta päädyin juurikin siihen vaaleimpaan, sillä se oli oikea nautiskelija ja melkoinen hurmuripoika ja minusta vähän tuntui, että se valitsi myös minut, kun nukahti syliini.

Unohdin ihan täysin kuvata koko vierailulla, sillä olin niin näiden lumoissa, mutta tämän kuvan kasvattaja lähetti minulle viikko sitten, jossa ne ovat kolme viikkoisena.

En ollut tosiaan aikaisemmin edes nähnyt Afrikan kääpiösiiltä livenä ja pelästyinkin vähän, kun silitin ensimmäistä kertaa emoa ja se nostikin piikit minua kohti ja tuhisi. Emo ei ollut ollenkaan agressiivinen poikastensa suhteen ja pian sain pitää yhtä siilipoikasta kämmenelläni! Se ei painanut juurikaan ja mahtui hyvin kämmenelleni. Yllättävän kauan poikasella kesti avautua pallostaan, mutta kovasti sitä kuitenkin kiinnosti, kun välillä kielellä maisteli kämmentäni ja nuuskutti kovin. Outo herätysaikakin saattoi olla osasyynä alkuarkuuteen. Piikitkään eivät olleet niin kovia tai pistäviä kuin luulin, itseasiassa se ei pistänyt ollenkaan, jos silitti myötäkarvaan, tuntui vähän niinkuin hammasharjalta. Sain kuitenkin pari pistosta kokea ja voin sanoa, että terävät kyllä ovat jos niin siili haluaa. Sitä ei tarvitse kuitenkaan pelätä, että piikit voisivat lävistää sormen :D

Tämä kaveri tässä valikoitui minun siilikseni. Aikas mainion näköinen?

Pitelin toisia ehdokkaitakin sylissä ja juttelin kasvattajan kanssa kaikenlaista siilimäistä. Sain tutustua myös siili-iskään, sillä hän oli tullut hoitoon ja olihan se pirteä ja komea tapaus. Poikaset olivat kaikki hurjan ihania, yksi ehkä hieman "äksympi", mutta sekin rentoutui ja uskaltautui enemmän tutkia. Loppujen lopuksi päädyin siihen vaaleimpaan, sillä se oli uteliain ja tuntui nauttivan sylissä olosta eniten. Se myös nukahti tai ainakin yritti nukahtaa syliini, mutta katsoin sen parhaaksi siinä vaiheessa mennä takaisin emonsa luo, ehtii sitten myöhemmin olla sylissäni monta vuotta :) Kasvattajalla oli muuten tosi hyvännäköiset ja asianmukaiset kaapit siileille ja sain myös morjestaa koiria ja mainiota frettiä.

Kotiintulomatkalla tiesin, että olin tehnyt oikean valinnan ja mielessäni on kuva tulevan siilin nassusta, kun se maiskuttelee ja hymyilee. Se oli todellakin niin suloinen...! Toivottavasti se tulee olemaan onnellinen luonani :) Helmikuuhun tuntuu olevan vielä niiiiiiiin pitkä aika, mutta eiköhän se mene nopeasti, sillä tänään alkoi taas koulu...